maanantai 20. helmikuuta 2012
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
torstai 2. helmikuuta 2012
Hyvät neuvotko kalliita?
Lankakaupan täti käski neuloa säärystinparia samanaikaisesti, vähän niin kuin hihoja. Tai no, siis tässä tapauksessa oikeastaan vuorotellen. Otin vinkistä vaarin ja näinhän tämä käy:
Tämä neuvo ei maksanut mitään, sillä sattui jo olemaan kahdet kolmosen puikot...
Toinen hyvä neuvo on ollut Micaelan vinkki äänikirjoista. Tässä on tullut neuloessa kuunneltua Helene Schjerfbeckin elämäkerta, Sarasvatin hiekkaa ja Saatanakin ehti saapua Moskovaan, vaikken siitä kyllä mitään ymmärtänytkään. Varsinkaan sitä, miksi se on ollut kiellettyjen kirjojen listalla Neuvostoliitossa. Siksikö, että siinä mainitaan Jeesus ja Pilatus, vai se saatanako se nyt niin paha oli?
Tämäkin neuvo oli ilmainen. Onneksi on kirjasto. Ja ajansäästö on ilmeinen. Sitä paitsi kirjoista tulee erilainen "lukukokemus" kuultuna. Helene täytyy varmaan kyllä lainata tekstinäkin, sen verran hienoja yksittäisiä lausahduksia siinä oli.
Tänään ei ollut asiaa hiihtämään vaikka kaunista olisi ollut:
Pakkasta oli aika reilusti yli 10 astetta, mikä on minulle vapaaehtoisissa oloissa hiihtämisraja, mutta onneksi on näitä muita urheilulajeja. Sörenin golfkoulussa(ihan epävirallista :) tuli oltua ja illalla pelattiin lentistä oikein antaumuksella. Ehkä pieni lepo saunan päälle ois nyt parempi vaihtoehto kuin pyöröpuikollisen neulominen... Mutta jos sittenkin muutama silmu ;)
Lankakaupan täti käski neuloa säärystinparia samanaikaisesti, vähän niin kuin hihoja. Tai no, siis tässä tapauksessa oikeastaan vuorotellen. Otin vinkistä vaarin ja näinhän tämä käy:
Tämä neuvo ei maksanut mitään, sillä sattui jo olemaan kahdet kolmosen puikot...
Toinen hyvä neuvo on ollut Micaelan vinkki äänikirjoista. Tässä on tullut neuloessa kuunneltua Helene Schjerfbeckin elämäkerta, Sarasvatin hiekkaa ja Saatanakin ehti saapua Moskovaan, vaikken siitä kyllä mitään ymmärtänytkään. Varsinkaan sitä, miksi se on ollut kiellettyjen kirjojen listalla Neuvostoliitossa. Siksikö, että siinä mainitaan Jeesus ja Pilatus, vai se saatanako se nyt niin paha oli?
Tämäkin neuvo oli ilmainen. Onneksi on kirjasto. Ja ajansäästö on ilmeinen. Sitä paitsi kirjoista tulee erilainen "lukukokemus" kuultuna. Helene täytyy varmaan kyllä lainata tekstinäkin, sen verran hienoja yksittäisiä lausahduksia siinä oli.
Tänään ei ollut asiaa hiihtämään vaikka kaunista olisi ollut:
Pakkasta oli aika reilusti yli 10 astetta, mikä on minulle vapaaehtoisissa oloissa hiihtämisraja, mutta onneksi on näitä muita urheilulajeja. Sörenin golfkoulussa(ihan epävirallista :) tuli oltua ja illalla pelattiin lentistä oikein antaumuksella. Ehkä pieni lepo saunan päälle ois nyt parempi vaihtoehto kuin pyöröpuikollisen neulominen... Mutta jos sittenkin muutama silmu ;)
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
En vielä osaa enkä tiedä, miten saisin Picasan kuvagalleriaani jotenkin fiksusti linkin, mutta ainaskin nyt vaikka näin copy+pastena:
https://picasaweb.google.com/117900881196549680275/SeinavatteitaWallhangingsTextileart?authuser=0&feat=directlink
Jostain syystä tämä toinen linkitys aukeaa tuosta kuvasta klikkaamalla... hohhoijaa..
https://picasaweb.google.com/117900881196549680275/SeinavatteitaWallhangingsTextileart?authuser=0&feat=directlink
 |
| neuleita, freeformcrocheting, scrumbling, knitting |
Jostain syystä tämä toinen linkitys aukeaa tuosta kuvasta klikkaamalla... hohhoijaa..
Keskeneräisten töiden galleria.
On ihmisiä, jotka aloittavat käsityön, tekevät sen loppuun ja aloittavat sitten uuden. Tekevät senkin loppuun ja aloittavat sitten vasta seuraavan. Tällaisia ihmisiä kutsutaan järjestelmällisiksi ja organisaatiokykyisiksi. Näitä ominaisuuksia pidetään kai hyveinä - vähän niin kuin ahkeruutta, täsmällisyyttä, huolellisuutta.. ja.... mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Sitä vain ihmettelen, kuka nämä hyveet oikein saa määritellä? Kuka kumma sanoo, että järjestelmällisyys on hyvä asia? Eikö tuommoinen säntillisyys kuulosta enemmän koneelta kuin ihmiseltä?
Meillä on arkiretriitissä pohdittavana Isä meidän -rukouksen kohta "Äläkä saata meitä kiusaukseen..". Pitäisikö tässä nyt ajatella, että on kiusaus aloittaa uusi työ ennen vanhan valmistumista? Inhoan syntiluetteloita. Eikä minusta tässä nyt puhutakaan mistään sellaisesta. Päinvastoin. Kiusaus voisi olla pikemminkin se, että torppaa ja ehkäisee oman luovuutensa pihtaamalla ja säästämällä seuraavan työn aloittamista. Näet, kun sen pistää alulle, niin se saa rauhassa muhia ja kehkeytyä mielessä mieleisekseen. Voihan se tietysti olla, että se jääkin vain sinne mieleen kehkeytymään valmistumatta koskaan, mutta onko tuo nyt niin vaarallista? Tiedän kyllä, että on ihmisiä, jotka maanisessa vaiheessa pelaavat rahansa ja menettävät omaisuutensa innostuessaan hurjiin kauppoihin. Se ei ole enää kivaa, mutta jos nyt komerossa makaa muutama manian vaiheessa aloitettu keskeneräinen työ, niin ei kai se ketään haittaa. Ja eiköhän meissä kaikissa piile lievänä eri diagnoosien piirteitä. Jossain vain sitten kulkee sairauden ja terveyden raja. Tässä nyt sitten ehkä ollaan rajoilla, mutta on pakko ainakin yrittää venyttäää normaaliuden ja suvaitsevaisuuden rajoja. Eli: kuvagalleriaa keskeneräisistä töistäni. Kotona tosin sanottiin, ettei keskeneräisiä töitä pidä näyttää hulluille eikä herroille, niin että jos nyt satut olemaan jompaakumpaa sorttia, niin pistä silmät kiinni!
Tästä pitäisi tulla liivihame. Välillä muutin sen jo mielessäni tyynynpäälliseksi, mutta silloin
se vaatisi useamman lapun, liivihameesta puuttuisi enää pari...
????
?
?
...että mahtaako näistä mitään tulla? Nähtäväksi jää...
On ihmisiä, jotka aloittavat käsityön, tekevät sen loppuun ja aloittavat sitten uuden. Tekevät senkin loppuun ja aloittavat sitten vasta seuraavan. Tällaisia ihmisiä kutsutaan järjestelmällisiksi ja organisaatiokykyisiksi. Näitä ominaisuuksia pidetään kai hyveinä - vähän niin kuin ahkeruutta, täsmällisyyttä, huolellisuutta.. ja.... mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Sitä vain ihmettelen, kuka nämä hyveet oikein saa määritellä? Kuka kumma sanoo, että järjestelmällisyys on hyvä asia? Eikö tuommoinen säntillisyys kuulosta enemmän koneelta kuin ihmiseltä?
Meillä on arkiretriitissä pohdittavana Isä meidän -rukouksen kohta "Äläkä saata meitä kiusaukseen..". Pitäisikö tässä nyt ajatella, että on kiusaus aloittaa uusi työ ennen vanhan valmistumista? Inhoan syntiluetteloita. Eikä minusta tässä nyt puhutakaan mistään sellaisesta. Päinvastoin. Kiusaus voisi olla pikemminkin se, että torppaa ja ehkäisee oman luovuutensa pihtaamalla ja säästämällä seuraavan työn aloittamista. Näet, kun sen pistää alulle, niin se saa rauhassa muhia ja kehkeytyä mielessä mieleisekseen. Voihan se tietysti olla, että se jääkin vain sinne mieleen kehkeytymään valmistumatta koskaan, mutta onko tuo nyt niin vaarallista? Tiedän kyllä, että on ihmisiä, jotka maanisessa vaiheessa pelaavat rahansa ja menettävät omaisuutensa innostuessaan hurjiin kauppoihin. Se ei ole enää kivaa, mutta jos nyt komerossa makaa muutama manian vaiheessa aloitettu keskeneräinen työ, niin ei kai se ketään haittaa. Ja eiköhän meissä kaikissa piile lievänä eri diagnoosien piirteitä. Jossain vain sitten kulkee sairauden ja terveyden raja. Tässä nyt sitten ehkä ollaan rajoilla, mutta on pakko ainakin yrittää venyttäää normaaliuden ja suvaitsevaisuuden rajoja. Eli: kuvagalleriaa keskeneräisistä töistäni. Kotona tosin sanottiin, ettei keskeneräisiä töitä pidä näyttää hulluille eikä herroille, niin että jos nyt satut olemaan jompaakumpaa sorttia, niin pistä silmät kiinni!
se vaatisi useamman lapun, liivihameesta puuttuisi enää pari...
...että mahtaako näistä mitään tulla? Nähtäväksi jää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)